Työsuhteiseen työhön sovelletaan pääsääntöisesti työaikalakia. Soveltamisalapoikkeukset määritellään työaikalain 2 §:ssä. Työaikalain soveltuessa työntekijän kanssa sovitaan säännöllinen työaika, esimerkiksi 40 tuntia viikossa. Työaika voi olla myös keskimäärin esimerkiksi 40 tuntia viikossa, tai se voi olla vaihteleva ottaen huomioon työsopimuslain asettamat rajoitukset vaihtelevasta työajasta sopimiselle. Siitä ei saa sopia työnantajan aloitteesta, jos työvoimatarve on kiinteä.
Säännöllinen työaika tulee järjestää jollain työaikalaissa säädetyllä tavalla. Vuorotyössä toisiaan seuraavat vuorot menevät enintään yhden tunnin päällekkäin tai niiden väliin jää enintään yksi tunti. Jaksotyössä säännöllinen työaika on kolmen viikon ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon ajanjaksona enintään 80 tuntia. Jaksotyöaika on mahdollinen laissa erikseen mainituissa työtehtävissä. Liukuva työaika ja joustotyöaika ovat sopimukseen perustuvia työajan järjestämistapoja. Liukuvan työajan sopimuksessa sovitaan muun muassa päivittäisestä kiinteästä työajasta, sekä liukuma-ajasta, jonka rajoissa työntekijä voi päättää työpäivän aloittamis- ja lopettamisajankohdasta. Joustotyöaika soveltuu työhön, jossa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyösopimuksessa sovitaan muun muassa päivistä, joille työntekijä saa työaikaa sijoittaa, sekä mahdollisesta kiinteästä työajasta.
Työpaikalle on aina laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijöiden säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat, sekä päivittäiset tauot. Kirjallinen työvuoroluettelo saatetaan työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Jos säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jos on käytössä liukuva- tai joustotyöaika, työvuoroluettelo voidaan antaa toistaiseksi voimassa olevana. Jos on sovittu keskimääräisestä työajasta, työnantaja laatii työvuoroluettelon lisäksi työajan tasoittumissuunnitelman, jonka mukaisesti säännöllinen työaika tasoittuu sovittuun keskimääräiseen viikkotyöaikaan.
Työehtosopimukset sisältävät paljon työaikaan liittyviä määräyksiä ja ne ovat ensisijaisia työaikalakiin nähden.
