Työmarkkinoiden näkymä on raju. Näin työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen luonnehtii tilannetta, jossa työvoimapula pahenee, mutta työttömien työnhakijoiden määrä säilyy korkeana.
TEMin työllisyyskatsauksen mukaan helmikuussa Suomessa oli avoinna 198 400 työpaikkaa. Samaan aikaan maassa oli 258 100 työtöntä työnhakijaa.
Pylkkäsen mukaan ongelmien juuret juontavat korona-aikaa edeltäneelle ”menetetylle vuosikymmenelle”, jolloin finanssi- ja eurokriisin runtelema talous kasvoi kituliaasti.
– Työpaikkoja ei ollut tarjolla, joten TE-palvelujen tehtävänä oli ylläpitää työttömien palveluja ja heidän ammattitaitoaan.
Talouden piristymisen myötä työmarkkinat lähtivät nopeasti vetämään. Pylkkäsen mukaan ensimmäiset merkit uhkaavasta työvoimapulasta olivat nähtävissä vuoden 2017 tienoilla.
– Korona-ajan irtisanomiset ja lomautukset etenkin palvelualoilla aiheuttivat rytmihäiriön, mutta siitä huolimatta avoimien työpaikkojen määrä ei juuri laskenut.
Koronarajoitusten hellitettyä talous alkoi taas nopeasti elpyä. Myös koronan koettelemissa palveluissa työvoiman kysyntä lähti taas kovaan nousuun.
– Työnvälityspalvelut eivät pystyneet vastamaan ennakoivasti tähän rytminvaihdokseen. Työvoimapulaa ovat vauhdittaneet entisestään elinkeinorakenteen muutos ja kiihtyvä eläköityminen.
Työmarkkinat tarvitsevat treffipalveluja
Pylkkäsen mielestä työperäisen maahanmuuton huomattava lisääminen on välttämätöntä työvoimapulan lievittämiseksi. Samalla on kuitenkin tehostettava toimia, joilla työttömät saadaan työllistettyä.
– Yllättävintä työmarkkinoiden tilanteessa on se, että moni työtä etsivä on samalta alalta, jossa myös avoimia työpaikkoja olisi tarjolla.
TEMin työnvälitystilaston mukaan konkreettisimmillaan kohtaanto-ongelmat ovat esimerkiksi palvelualoilla, myyntityössä, hoiva-alalla sekä rakennus-, konepaja- ja kuljetusaloilla.
– Keskeinen kysymys on, miten saamme näiden samojen alojen työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat kohtaamaan.
Pylkkäsen mielestä ongelman ratkaisuun tarvitaan nykyistä edistyneempiä digiratkaisuja, jotka mahdollistavat nykyistä yksityiskohtaisemman tiedonkeruun työnhakijoiden osaamisista. Samalla ne päivittävät reaaliaikaisesti tietoja avointen työpaikkojen määristä ja täsmällisistä kuvauksista.
Digitaaliset alustat ja tekoäly voisivat auttaa kustannustehokkaasti työnantajia ja työnhakijoita löytämään toisensa.
– Tarvittaisiin eräänlaisia työmarkkinoiden treffipalveluja, joissa osaamiset ja osaamisvaatimukset kohtaavat.
Koulutukseen on saatava lisää ketteryyttä
Myös koulutusasioita on Pylkkäsen mielestä ajateltava uudelleen. Aina ei tarvitse suorittaa koko tutkintoa, vaan tarvittava osaaminen voidaan saada myös tutkinnon osista, lisäkoulutuksesta tai muuntokoulutuksesta.
– Nykyiset ammatti- ja tutkintokoulutukset lukitsevat etenkin työuran keski- ja loppuvaiheessa liian pitkäksi aikaa koulunpenkille. Koulutuksen on joustettava, jotta työpaikat ja työnhakijat löytävät nopeammin ja paremmin toisensa.
Pylkkäsen mukaan yksi syy kohtaanto-ongelmaan ovat työnantajien ja työnhakijoiden erilaiset odotukset. Hän ymmärtää, että epävarmassa taloustilanteessa yritykset ovat varovaisia palkkaamaan vakituiseen työsuhteeseen.
– Epätyypillisistä työpaikoista tulee entistä tyypillisempiä. Työnantajien pitäisi nähdä myös työnhakijan näkökulma ja ajateltava avarammin kuin kysyntähuippuun vastaamista. Se tarkoittaa kokoaikaisia ja pysyvämpiä työpaikkoja.
Pylkkäsen mukaan moni työtön arastelee ottamaan vastaan työtä, jos tarjolla ei ole pidempikestoista ja toimeentulon turvaavaa työpaikkaa. Pätkä- tai osa-aikatyön vastaanottaminen keskeyttää etuudet kokonaan, ja tämä jo sinänsä vaikeuttaa työllistymistä.
Työvoimatarpeita ennakoitava paremmin
TEMissä on arvioitu, että 45 000 avoimeen työpaikkaan olisi löydettävissä ammattitaitoinen työtön työnhakija. Toisaalta 140 000 työttömällä on ammatti, josta on ylitarjontaa.
Eniten Pylkkänen on huolissaan pitkäaikaistyöttömistä. Yli vuoden työttömänä olleita on nyt runsaat 85 000, ja tämän suman purkaminen vaatii hänestä erityisiä toimia.
Pylkkäsen mielestä Suomessa käyttöön otettu pohjoismainen työvoimapalvelumalli on hyvä askel oikeaan suuntaan. Nyt lähdetään miettimään aiempaa aktiivisemmin kunkin työnhakijan tilannetta.
Elina Pylkkäsen mielestä samaan aikaan on oltava realistinen, kuinka henkilökohtaista palvelua julkiset työvoimapalvelut pystyvät oikeasti tarjoamaan.
– Työnhakijoita ja heille tarjottavia palveluja tulisi pystyä segmentoimaan. Toiset tarvitsevat enemmän tukea, toiset vähemmän. Palveluja tulisi suunnata erityisesti vaikeasti työllistyville, joilla ongelmana on usein alentunut työkyky tai liian vähäinen koulutus.
Myös ennakointityö on tärkeää
Pylkkäsen mielestä on tärkeää kiinnittää huomiota myös työttömyyden ennaltaehkäisyyn.
Esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen ammattibarometri ja muut tulevaisuutta luotaavat työkalut tuottavat tietoa elinkeinorakenteen muutoksista.
– Tätä tietoa hyödyntämällä työllisyys- ja koulutuspalveluja tulisi suunnata niille toimialoille ja alueille, joilla työvoimaa erityisesti tarvitaan. Tarpeeseen on pystyttävä puuttumaan nopeasti ja kohdennetusti, ei tekemällä keskiarvo- ja keskivertopolitiikkaa koko maahan.
Ennakoivan tiedon kerääminen on Pylkkäsen mielestä tärkeää siitäkin syystä, että jatkuvassa murroksessa oleva tuotantorakenne muokkaa työmarkkinoita isolla kädellä.
– Vuosittain yli 200 000 työpaikkaa katoaa, mutta toisaalta uusia työpaikkoja syntyy saman verran ja jopa enemmän, sillä työvoimavaltaiset palvelualat kasvavat koko ajan.
Lue myös: Ennakointikamari auttaa löytämään lääkkeitä osaajapulaan