Rakentaminen on hyvä esimerkki toimialasta, jossa ympäristövastuullisuus on noussut vauhdilla alan toimijoiden agendalle. Rakennusteollisuus RT:n johdolla alalle laadittiin vähähiilisyyden tiekartta. Rakennusyhtiöt ovat puolestaan asettaneet omia tavoitteitaan hiilineutraaliuden saavuttamiselle.
– Ympäristöasiat ovat lyöneet itsensä tietoisuuteen. Kyse ei ole enää ympäristöosastojen tekemistä erillisistä asioista, vaan ympäristövastuu on osa yritysten strategista johtamista. Se on iso muutos, Skanskan ympäristöpäällikkö Hanna-Maija Tikka sanoo.
Skanska aikoo saavuttaa hiilineutraaliuden kaikessa rakentamisessaan vuoteen 2045 mennessä. Välitavoitteena on puolittaa rakennusyhtiön omissa hankkeissa hiilipäästöt vuoteen 2030 mennessä 2015 tasosta.
Tikka huomauttaa, että arvoketju on pitkä rakennusmateriaalien valmistuksesta aina rakennuksen loppukäyttöön ja purkuun saakka. Siksi rakennusalalla hiilineutraaliustavoitteet on asetettu kauemmas kuin monella muulla toimialalla.
– Tavoitteen saavuttaminen vaatii toimintatavan muutoksia arvoketjun jokaiselta toimijalta. Yli 90 prosenttia Skanskan päästöistä on epäsuoria. Se kuvaa hyvin, kuinka riippuvaisia olemme muiden tekemisistä.
Rakennukset ovat iso päästölähde
Kasvava pääkaupunkiseutu rakennuksissa käytetään lähes 40 prosenttia kaikesta Suomessa kulutettavasta energiasta ja ne aiheuttavat yli 30 prosenttia päästöistä.
Tikka kertoo, että tyypillisessä betonirakenteisessa uudiskerrostalossa valtaosa hiilijalanjäljestä muodostuu sekä rakennusmateriaaleista että käytönaikaisesta energiankulutuksesta. Molempien osuus on 40–50 prosenttia riippuen kohteen energiatehokkuudesta ja käytetyistä materiaaleista, mikäli kiinteistöön ei tule omaa uusiutuvan energian tuotantoa.
– Materiaalien osuus tulee tästä vielä kasvamaan, kun energian tuotannon päästöt pienenevät, Tikka sanoo.
Työmaatoimintojen osuus hiilijalanjäljestä on viisi prosenttia. Loppuosa muodostuu rakennuksista korjauksista, purkamisesta ja hävikistä.
Hiilijalanjäljen pienentäminen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa on Tikan mielestä ratkaisevaa.
– Esimerkiksi rakennusmateriaalien valmistajat ovat isossa roolissa ja hyvin ne ovat tähän heränneetkin tekemällä paljon työtä entistä vähäpäästöisempien tuotteiden kehittämisessä.
Työmaatoimintojen osuus hiilijalanjäljestä on viisi prosenttia. Loppuosa muodostuu rakennuksista korjauksista, purkamisesta ja hävikistä.
Hiilijalanjäljen pienentäminen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa on Tikan mielestä ratkaisevaa.
Energiatehokkuus kaikki kaikessa
Tikan mukaan Skanskalla hiilijalanjäljen arvioinnista on tullut olennainen osa kaikkia rakennushankkeita. – Se on mukana läpi koko hankekehityksen yhdessä kustannuksiin ja laatuun liittyvien asioiden kanssa.
Aluehankkeissa ympäristöasiat ovat esillä kaavoittajan kanssa. Myös asiakkaiden kanssa niitä käydään läpi etenkin hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Tikan mukaan yksi tärkeimmistä osa-alueista on energiatehokkuuden parantaminen, sillä sitä parantamalla voidaan pienentää sekä päästöjä että kustannuksia.
– Oleellista on, että jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa haetaan kustannustehokkaat tavat optimoida käytön aikainen energian kulutus ja tuottaa uusiutuvaa energiaa paikallisesti esimerkiksi maalämmöllä tai aurinkopaneeleilla.
Myös rakennuksen muoto ja suuntaaminen tontilla vaikuttavat käytön aikaiseen energian kulutukseen. Energiatehokkuutta lisää myös automatiikkaa, sensoreita ja tekoälyä hyödyntävä talotekniikka, esimerkiksi tarpeen mukaan säätyvä ilmastointi- ja valaistus.
Suunnittelussa tehdään tärkeitä päätöksiä
Tikka korostaa hankkeen suunnitteluvaiheessa tehtäviä valintoja. Erilaisilla rakenneratkaisuilla, materiaalivalinnoilla ja energiaratkaisuilla on iso vaikutus hiilijalanjälkeen ja päästöihin rakennuksen elinkaaren aikana.
Skanska määrittelee jo projektin suunnittelun alussa hiilijalanjäljen perustason, jota pyritään pienentämään projektin edetessä. Määrittämisessä käytetään rakentamisen yleisiä tietokantoja ja tietomallintamisen työkaluja.
Materiaaliasioissa Skanska keskittyy materiaalitehokkuuden parantamiseen ja materiaalien valintaan. Mahdollisuuksien mukaan suositaan kiertotaloutta edistäviä materiaaleja, mikä vähentää tarvetta neitseellisten raaka-aineiden käytölle.
– Etsimme vähähiilisiä vaihtoehtoja päärakennusmateriaaleille ja kannustamme myös toimittajiamme pienentämään tuotteidensa hiilijalanjälkeä.
Materiaalit valitaan myös niin, ettei niillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön. Suomessa Skanska suosii vähäpäästöisiä M1-materiaaleja, jotta kemialliset päästöt sisäilmaan olisivat mahdollisimman alhaiset.
Työmaallakin voidaan tehdä paljon
Työmaallakin voidaan tehdä paljon päästöjen vähentämiseksi.
– Olemme ohjanneet jo pitkään projektien ympäristötavoitteita yhtiön sisäisillä työkaluilla, Tikka sanoo.
Myös työmaalla energiatehokkuuteen on syytä kiinnittää huomiota.
Esimerkiksi betonin valamista edellyttävät työvaiheet kannattaa tehdä sisätiloissa silloin, kun rakennuksen vaippa on jo ummessa. Näin lämpö ei karkaa harakoille avonaisista ovi- ja ikkuna-aukoista.
Rakennusvaiheessa olevan kohteen lämmitykseen on käytetty usein dieselgeneraattoreita. Ne voidaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan korvata asentamalla kohteeseen maalämpö tai liittämällä se kaukolämpöön jo rakennusvaiheen aikana.
– Polttoaineissa Skanska on päättänyt siirtyä fossiilisista uusiutuviin.
Tikan mukaan työmaalla materiaalihukkaa voidaan vähentää tehokkaalla sääsuojauksella ja nostamalla rakenteiden esivalmistusastetta, jolloin tuotanto tapahtuu hallituissa tehdasoloissa.
Työmaalla materiaalien käyttöä voidaan tehostaa entistä paremmalla suunnittelulla. Esimerkiksi suojauksessa käytettävien vanerilevyjen kaltaisia materiaaleja pystytään hyödyntämään toisessa kohteessa. Myös jätteiden lajittelua on tehostettu, jolloin ylijäämämateriaalia ei päädy juuri lainkaan kaatopaikalle.
Metsäteollisuus edelläkävijä ympäristövastuussa
Runsaasti energiaa ja raaka-aineita käyttävä teollisuus on joutunut miettimään Suomessa ensimmäisenä toimintansa ympäristövaikutuksia. Edelläkävijöitä ovat olleet metsäyhtiöt, jotka ongelmien aiheuttajan sijaan haluavat nyt olla olennainen osa ratkaisua.
UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgren sanoo, että iso askel ajattelutavan muutoksessa tapahtui, kun yhtiö otti käyttöön Biofore-strategiansa vuonna 2009.
– Vastuullisuudesta tuli silloin entistä keskeisempi osa strategiaa ja koko liiketoimintamallia.
Lundgrenin mukaan ympäristöasioiden hallinta perustuu omien ympäristövaikutusten jatkuvaan tunnistamiseen ja toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Kaiken lähtökohta on järjestelmällisyys.
– Se tarkoittaa selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kattavaa seurantaa ja tavoitteiden tehokasta jalkauttamista koko arvoketjuun.
Ympäristövastuullisuudessa UPM on määritellyt viisi painopistealuetta, jotka ovat metsä ja monimuotoisuus, ilmasto, vesi, jätteet ja tuotevastuu. Miten näin laaja paletti pysyy hallinnassa?
– Se on hyvä kysymys. UPM:ssä vastuullisuusasioiden parissa työskentelee puolentoista sataa ihmistä eri puolilla organisaatiota. Kantava ajatus kuitenkin on, että nämä asiat ovat yhtiön jokaisen 17 000 työntekijän vastuulla. Jos kaikki tekevät oman osuutensa, silloin vastuullisuus on mukana arvoketjun jokaisessa osassa.
Lundgren kertoo, että ympäristövastuullisuudessa UPM on määritellyt viisi painopistealuetta, jotka ovat metsä ja monimuotoisuus, ilmasto, vesi, jätteet ja tuotevastuu.
Hallintajärjestelmät ohjaavat oikeaan suuntaan
UPM on tehnyt viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana merkittäviä säästöjä energian ja veden kulutuksessa sekä jätemäärien vähentämisessä.
Työ jatkuu, ja UPM on määritellyt 15 keskeisintä ympäristötavoitetta, jotka yhtiö aikoo saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.
Esimerkiksi energiantuotannon ja ostosähkön fossiilisia päästöjä UPM sitoutuu vähentämään 65 prosenttia vuoden 2015 lähtötasosta. Jäteveden määrää vähennetään samassa ajassa 30 prosenttia.
– Emme ole lähteneet erottelemaan, mitkä ympäristötavoitteista ovat tärkeämpiä kuin toiset. Jos kuitenkin jotakin pitää nostaa, niin metsään, ilmastomuutoksen torjuntaan ja tuotteisiin liittyvät tavoitteet ovat meille todella keskeisiä.
Vastuullisuuden viemisessä käytäntöön ovat keskeisessä roolissa erilaiset ohjelmat ja hallintajärjestelmät. Ne kattavat UPM:ssä laadunhallinnan, ympäristönsuojelun, energiatehokkuuden sekä terveys- ja työturvallisuuskysymykset.
UPM:n hallintajärjestelmät noudattavat ISO 9001-, ISO 14001- ja ISO 45001 -standardeja. Lisäksi useimmat sellu- ja paperitehtaiden ympäristöön liittyvät hallintajärjestelmät on EMAS-sertifioitu. Muitakin laadunhallinnan järjestelmiä käytetään, kun se on tarkoituksenmukaista.
UPM:n metsät kuuluvat PEFC-sertifioinnin ja valtaosa myös FSC-sertifioinnin piiriin.
Useimmille UPM:n tuotteille on myönnetty puolestaan yleisesti tunnettuja ekomerkkejä, kuten EU-ympäristömerkki.
– Oleellista on, että noudattamamme hallintajärjestelmät ja standardit ovat aina ulkopuolisen ja riippumattoman tahon varmentamia.
Päästöjä seurataan kolmella tasolla
Lundgrenin mukaan oleellista ympäristötavoitteissa on, että niiden saavuttamista seurataan kattavasti. Esimerkiksi hiilijalanjäljen UPM laskee kolmella tasolla: konserni-, tuotantolaitos- ja tuotetasolla.
– Jos et pysty mittamaan, et myöskään pysty seuraamaan ja johtamaan toimintaa oikeaan suuntaan.
UPM:llä on kehittänyt energiankäytön ja päästöjen seurantaan digitaalisen raportointityökulun, joka auttaa strategisessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja tehtaiden tekemien toimenpiteiden analysoimisessa.
– Jos luvut esimerkiksi osoittavat, että olemme jäljessä vuosittaisesta tavoitetasosta, voimme reagoida välittömästi asian korjaamiseksi, Lundgren selittää.
Päästödatan kattava hallinta auttaa myös raportoinnissa sidosryhmille. Asiakkaiden ohella sijoittajat ovat entistä kiinnostuneempia vastuullisuuden toteutumisesta. Sillä on vaikutusta myös rahoituksen hintaan.
Koko arvoketjun päästöt selvitetään
Metsäteollisuuden arvoketju metsien hoidosta logistiikkaan, tuotantoon ja asiakkaille toimitettaviin lopputuotteisiin on pitkä. Yhtiön oman toiminnan ohella välillisiä ympäristövaikutuksia aiheutuu muun muassa kuljetuksista sekä raaka-aineiden, kemikaalien, polttoaineiden ja sähkön hankinnasta.
Lundgrenin mukaan on oleellista pyrkiä selvittämään koko ketjun ympäristövaikutukset, vaikka se ei ihan helppoa olekaan.
Tätä varten UPM on käynnistänyt ohjelman, jonka ensimmäisessä vaiheessa kerätään päästödataa yli 20 000 tavaran- ja palveluntoimittajalta. UPM:n kumppanit edustavat kansainvälisesti hyvin laajaa joukkoa erityyppisiä ja -kokoisia yrityksiä, joten urakka on suuri.
Lundgrenin mukaan pidemmällä tähtäimellä UPM aikoo muuttaa pysyvästi sitä, miten päätöksiä tehdään hankinnassa ja tuotekehityksessä.
– Ilmastokysymykset nousevat yhdeksi pääkriteereistä toimittajien ja kumppanien valinnassa sekä tuotevalikoiman kehityksessä.
Vakaa perusta tulevalle arvonluonnille
Lundgren sanoo, että UPM:lle vastuullinen liiketoiminta on vakaa perusta yhtiön pitkän tähtäimen arvonluonnille. Resurssitehokkuudella ja kiertotalouden edistämisellä on yhtiölle jo nyt iso taloudellinen merkitys.
– UPM:ssä on jo kauan aikaa sitten ymmärretty, että taloudellinen tehokkuus ja ympäristötehokkuus ovat sama asia. Ostamme raaka-aineita vuosittain miljardeilla euroilla. Prosentinkin hukka tarkoittaa kymmeniä miljoonia euroja.
Myös energiansäästö näkyy suoraan viivan alla. Tuotantolaitosten energiatehokkuutta UPM on parantanut järjestelmällisesti jo runsaat kaksi vuosikymmentä. Jatkuvana tavoitteena on parantaa laskennallista energiatehokkuutta yksi prosentti vuodessa.
– Joka vuosi työ on haastavampaa, sillä matalalla roikkuvat hedelmät on poimittu jo aikaa sitten. Onneksi uusi teknologia auttaa, kun kehitetään koko ajan esimerkiksi tehokkaampia pumppuja ja moottoreita.
Lundgrenin mukaan energiankäytön tehostamisessa löytyy lisää mahdollisuuksia muun muassa hukkalämpöjen hyödyntämisessä. Myös veden käyttöä voidaan edelleen vähentää.
Vihreä siirtymä avaa metsäyhtiöille myös kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, kun eri puolilla maailmaa fossiilisille energialle ja raaka-aineille haetaan uusiutuvia vaihtoehtoja. Tätä varten UPM on kehittänyt uudet teknologiat ja liiketoimintamallit muun muassa biopolttoaineisiin ja biokemikaaleihin.
