Euroopan komissio julkaisi helmikuussa kauan odotetun esityksen EU:n laajuisesta yritysvastuulaista. Lakiesitys tunnetaan Brysselin käytävillä tuttavallisemmin nimellä CS3D (Corporate Sustainability Due Diligence Directive). Toteutuessaan laki asettaa yrityksille uusia velvoitteita ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisessa yrityksen toiminnassa ja sen arvoketjuissa. Tähän kannattaa suurten ja pientenkin yritysten jo nyt varautua.

Lakiesitykseen johtanut kehitys sai alkunsa vuonna 2011, kun YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Niiden mukaan valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia, mutta myös yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa niitä.

Useat edelläkävijäyritykset ovat pyrkineet toimeenpanemaan YK:n periaatteita jo vuosikausia, mutta sitovan lainsäädännön puuttuessa jotkin yritykset ovat laiminlyöneet ihmisoikeuksia. Tasaisen pelikentän puute hidastaa myös edelläkävijöiden ihmisoikeustyötä.

Yritysten globaaleissa arvoketjuissa tapahtuu yhä edelleen vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten esimerkiksi pakkotyötä ja lapsityötä. Vakavat ympäristöhaitat ovat usein myös ihmisoikeusloukkauksia, joten on asiallista laajentaa soveltamisalaa ympäristöön. Yritykset tiedostavat koko ajan paremmin asiakkaiden, kuluttajien, sijoittajien ja muiden viiteryhmiensä odotukset vastuullisuudesta. On hyvää bisnesajattelua vastata niihin.

Vastuulliset yritykset, tavalliset kuluttajat, kansalaisjärjestöt ja osa EU:n jäsenmaista ovat yhdessä vaatineet sitovaa EU-tason yritysvastuulainsäädäntöä. Nyt tämä työ on kantamassa hedelmää. Yli kymmenen vuoden ponnistuksen jälkeen EU:n yritysvastuudirektiivillä tullaan asettamaan yrityksille ensimmäistä kertaa lakisääteinen velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja noudattaa asianmukaista huolellisuutta niiden arvoketjuissa. Asianmukaisella huolellisuudella tarkoitetaan, että yrityksellä tulee jatkossa olla prosessit liiketoiminnasta aiheutuvien haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen ja korjaamiseen.

Komission esitystä voidaan siis pitää jopa historiallisena ja se sisältää paljon hyviä elementtejä. Huolellisuusvelvoite ulottuu komission esityksessä koko arvoketjun päästä päähän, ja ihmisoikeusloukkausten uhrit voivat hakea vahingonkorvausta EU-jäsenmaiden tuomioistuimissa. Huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta voidaan yritykselle asettaa hallinnollisia seuraamuksia.

Komission esitykseen on kuitenkin jäänyt eri intressiryhmien ristipaineen vuoksi useita sellaisia elementtejä, jotka ovat ristiriidassa YK:n ohjaavien periaatteiden kanssa. Tämä on ongelmallista siksi, että YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet ovat vastuullisuustyössään kunnostautuneille yrityksille jo valmiiksi tuttu toimintaympäristö. Ei siis ole syytä lähteä keksimään pyörää uudelleen. Tehokkaan ja toimivan yritysvastuulain tulee olla linjassa jo olemassa olevien vakiintuneiden kansainvälisten standardien kanssa. Yritysvastuusääntelyn ennustettavuus ja johdonmukaisuus on myös liike-elämän etu.

Yksi merkittävä ongelma komission esityksessä on yritysvastuudirektiivin soveltamisala, joka kattaa tiettyjä riskialoja lukuunottamatta tällaisenaan vain kaikkein suurimmat yritykset, joissa on yli 500 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa. Kaikkien suuryritysten ja lisäksi keskisuurten sekä pienten yritysten lisääminen lain soveltamisalaan olisi tärkeää tasaisen pelikentän saavuttamiseksi.

On nähtävissä, että vastuullisuus tulee joka tapauksessa velvoittamaan myös pienempiä yrityksiä, koska ne ovat usein osa toisen, suuremman yrityksen hankintaketjua. Pk-yritysten jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle sisältää monia haitallisia vaikutuksia näille yrityksille.

Toinen keskeinen soveltamisalan ongelma liittyy huolellisuusvelvoitteen laajuuteen. Komission esityksessä huolellisuusvelvoite koskee vain yrityksen niin sanottuja vakiintuneita liikesuhteita (established business relationships), vaikka tosiasiassa kaikkein suurimmat ja vakavimmat ihmisoikeusloukkausten ja ympäristövahinkojen riskit sijaitsevat usein juuri vähemmän vakiintuneissa liikesuhteissa. Lisäksi maininta uhkaa luoda kannusteen yrityksille suosia vähemmän vakiintuneita liikesuhteita vahingonkorvausvastuun välttämiseksi.

Ylipäätään tulevan yritysvastuulain tulisi välttää nojaamista komission esitykseen sisältyvään sopimusvaraiseen huolellisuusvelvoitteeseen, joka on eräänlaista vastuun ulkoistamista. Sen sijaan yritysten täytyy aktiivisesti läpivalaista omat arvoketjunsa läpikotaisin, tunnistaa liiketoimintaan liittyvät riskit ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä.

Tässä työssä ylimmän johdon vastuu on keskeisessä osassa. OECD:n ohjeistuksessa esimerkkejä yritysten keinoista pureutua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen on listattu kymmenittäin, ei ole syytä turvautua kapeaan keinorajaukseen, jolla ohjataan enemmänkin tarkkarajaisten määräysten täyttämiseen, kuin aitoon vastuullisuuden toimeenpanoon.

Euroopan parlamentti ja neuvosto muodostavat seuraavaksi omat kantansa lakiesitykseen, jonka jälkeen käynnistyvät EU:n instituutioiden väliset neuvottelut lain lopullisesta muodosta. Euroopan parlamentti tuleekin epäilemättä käymään mainituista kysymyksistä pitkän väännön. Toisaalta parlamentti on jo maaliskuussa 2021 tehnyt suurella enemmistöllä ja monia toimijoita konsultoituaan oman esityksensä tulevan direktiivin sisällöksi.

On selvää, että yritysten vapaaehtoisiin toimiin perustuvan yritysvastuun aika on päättymässä. Sekä suurten että pienten yritysten kannattaa varautua lainsäädännön voimaantuloon ja selvittää viimeistään nyt valmistamiensa tai markkinoimiensa tuotteiden ja palveluiden arvoketjuissa piilevät ihmisoikeus- ja ympäristöriskit ja rakentaa prosessit niiden ehkäisemiseksi.

Heidi Hautala
europarlamentaarikko,
Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja
@HeidiHautala 

 KUVA: Salla Merikukka