Työperäisestä maahanmuutosta riittää puhetta. Keskustelu lähtee tyypillisesti liikkeelle Suomen vanhenevasta väestöstä, alhaisesta syntyvyydestä ja niiden mukana tulevasta vajeesta työikäisessä väestössä. Näkökulma on tärkeä, mutta se keskittyy mekaanisesti työvoiman tarpeeseen.
Ajatuksena on, että niin sanottuja käsipareja puuttuu. Niitä pitää tuoda jostain lisää, jotta väestöpyramidiksi kutsuttu kuvaaja muistuttaisi taas edes vähän pyramidia. Näinhän ei ole Suomessa ollut enää pitkään aikaan. Olen jo vuosia puhunut ”väestömuffinssista”, koska pyramidi on kaventunut alhaalta, ja painopiste on siirtynyt ylöspäin väestön ikääntyessä.
Huomio kannattaisi kiinnittää käsien sijasta aivoihin. Yritysten näkökulmasta puhe työvoimatarpeesta jättää kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyviä tärkeitä näkökulmia katveseen. Ei riitä, että saadaan ihmisiä. Tavoitteena tulisi olla se, että saadaan ihmisten mukana ideoita, arvoja, kulttuuria, uudenlaista osaamista sekä arvokkaita kontakteja ulkomaille.
Let’s face it, Suomi on pieni maa, jonka väkiluku on selvästi alle promille koko maapallon väkiluvusta. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on puhkuttu ja puhistu TKI-investoinneista, mutta tosiasia on, että kotimaiset edellytykset vaikuttaa teknologian kehitykseen ovat rajallisia. En tietenkään tarkoita, etteikö kannattaisi investoida tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Valtaosa hyvistä ideoista on aina ollut ja tulee olemaan tuontitavaraa. Usein helpoin tapa tuoda ideoita, on tuoda ihmisiä, joiden päässä ideat ovat.
”Lisäksi on asioita, joita ei oikein voi keksiä Suomessa.
Uusia ideoista voidaan keksiä Suomessakin, mutta se on kallista ja vie aikaa. Lisäksi on asioita, joita ei oikein voi keksiä Suomessa. Erityisesti vientiyrityksille kansainvälisyys toimintakulttuurissa on keskeistä, kun halutaan toimia kotimaan rajojen ulkopuolella. Tarvitaan nykyistä syvempää ymmärrystä kohdemaan kulttuurista, toimintatavoista ja kielestä. Eivätkä hyödyt rajoitu vientiyrityksiin, vaan näkökulman laajentamisesta on hyötyä myös kotimaan markkinoilla.
Haasteitakin tulee vastaan. Välillä täytyy silti ihmetellä sitä, kuinka nurkkakuntaisia myös yritysten asenteet voivat olla. Kauppakamarien jäsenyrityksille syksyllä 2023 tekemässä kyselyssä 84 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että asiakkaat tai yhteistyökumppanit edellyttävät joko aina tai ainakin joskus heidän työntekijöiltään äidinkielentasoista kotimaisten kielten taitoa.
Ihanko oikeasti? On vaikea uskoa, että vastaava osuus amerikkalaisista yrityksistä ajattelisi, että heidän työntekijöidensä on pakko osata natiivitasoisesti englantia, jotta asiakkaat eivät suuttuisi.
Suomessa maahanmuuttoa lähestytään uhkakuvien kautta. Luulisi kuitenkin olevan selvää, ettei haaste ole se, että kaikki haluaisivat kiihkeästi muuttaa Suomeen. En silti ole pessimistinen. Emme pysty muuttamaan marraskuisia sääolosuhteitamme, emmekä ehkä muutenkaan selättämään kaikkia kilpakumppaneitamme, kuten Kööpenhaminaa, Tukholmaa tai Berliiniä. Kaikki ihmiset eivät silti voi muuttaa kyseisiin kaupunkeihin. Suomessa ainakin muutamat kasvukeskukset pystyvät olemaan vetovoimaisia. Ehkä olen syntyperäisenä helsinkiläisenä puolueellinen, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että maailmassa on selvästi Helsinkiä vähemmän houkuttelevia paikkoja asua, työskennellä ja kasvattaa perhettä. Ja samalla levittää ideoita.
Jukka Appelqvist
pääekonomisti
Keskuskauppakamari
@Jukka_Appelqvist X (Twitter)
