Koronakriisi iski Uudenmaan talouteen monin tavoin muuta Suomea kovemmin, ja erityisen paljon iskuja ottivat Helsingin palvelu-, tapahtuma- ja elämysvaltaiset toimialat.
Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro puhuu rytmihäiriöstä pääkaupunkiseudun kehitykseen. Yksi näkyvä muutos on ollut Helsingin muuttovetovoiman heikkeneminen maan sisäisessä muuttoliikkeessä.
– Pääkaupunki on kärsinyt korona-aikana poikkeuksellisen suuret määrälliset muuttotappiot. Yksinkertaistetusti sanottuna Helsingistä muutetaan ensisijaisesti Espooseen ja Vantaalle, joista taas muutetaan muihin Helsingin seudun kuntiin, Aro selvittää.
Helsingin kehitysura poikkeaa muun pääkaupunkiseudun tavoin merkittävästi esimerkiksi Tampereen kehityksestä, jonka muuttovetovoima kasvoi koronakriisin aikana.
Muuttuneiden muuttovirtojen hyötyjiä ovat olleet ennen muuta KUUMA-kunnat (Hyvinkää, Järvenpää, Kirkkonummi, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti), mutta myös Porvoo, Lohja, Raasepori ja Lahti ovat saaneet muuttoliikkeestä osansa.
– Muuttovoittoisten kuntien määrä on kasvanut, ja muuttovoitot ovat hajautuneet aiempaa tasaisemmin koko maakuntaan. Kasvukehä laajenee ja hajautuu, MDI:n kehitysjohtaja Janne Antikainen summaa.
Nuoret aikuiset muuttavat pois Helsingistä
MDI:n selvitysten mukaan Helsinki saa muuttovoittoa nuorista 15–24-vuotiaista, mutta menettää samaan aikaan muiden ikäryhmien edustajia seudun muille kunnille. Helsingin muuttotappiot ovat suurimmat 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä.
– Muuttotappiot nuorten aikuisten ryhmässä ovat ajan mittaan ongelma Helsingille, jos tilanne jatkuu samankaltaisena koronakriisin jälkeen. Tässä ikäryhmässä on runsaasti työllisiä ja koulutettuja henkilöitä, jolloin muuttotappioiden negatiiviset kerrannaisvaikutukset ovat suuremmat kuin mitä numerot kertovat, Aro sanoo.
Hänestä on kuitenkin vielä liian aikaista arvioida, onko Helsingin muuttotase ohimenevä vai onko kyse pysyvämmästä muutoksesta.
– Ajan merkit ovat joka tapauksessa ristiriitaiset. Helsinki on kärsinyt muuttotappioista korona-aikana, mutta samalla asuntojen neliöhinnat ovat nousseet ja asuntokauppa on käynyt ennätysvilkkaasti.
Aro myös korostaa, että Helsingin kohdalla kyse ei ole hälyttävän suuresta muuttotappiosta suhteessa väestöpohjaan, vaikka muutos onkin poikkeuksellisen suuri verrattuna 2010-luvun yleiseen kehitykseen.
– Muuttovoitot kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja positiivinen luonnollinen väestönlisäys tasapainottavat väestönkehityksen kokonaistilannetta, Aro toteaa.
Isossa kuvassa ei merkittäviä muutoksia
Antikainen ja Aro fasilitoivat kauppakamarissa tehtävää visiotyötä, jossa luottamushenkilöiden ja jäsenyritysten kanssa valmistellaan kevään aikana Helsingin seudun visio 2050.
Kun mennään pintaa syvemmälle, alue- ja väestönkehityksen isossa kuvassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. MDI:n arvion mukaan kaupungistuminen jatkuu, mutta vaimeammin kuin 2010-luvulla. Lisäksi se on saanut aiempaa enemmän vivahteita, kun kaupunkien kehysalueet, useammat maakuntakeskukset ja eri puolella maata olevat vapaa-ajan ja matkailun keskittymät kasvavat.
MDI:n mukaan eri ikäryhmien asumiseen ja paikkaan liittyvät valinnat sekä asumiseen liittyvät preferenssit eriytyvät jatkossa eri ikäryhmien välillä. Helsingin kaltaiset suuret kaupungit ovat oletettavasti jatkossakin vetovoimaisia nuorten 15–24-vuotiaiden, iäkkäämpien yksinasujien, vieraskielisten ja maahanmuuttajien suhteen, kun taas kehyskunnat houkuttelevat etenkin 25–34-vuotiaita nuoria aikuisia.
Aron mielestä myös muuttovoittoisilla alueilla on otettava huomioon väestön vanheneminen.
– Muu Suomi on elänyt tätä todellisuutta jo kaksi vuosikymmentä, mutta Uudellamaalla ikääntymisen suuri muutos tapahtuu vasta 2020- ja 2030-luvuilla.
Aron mielestä muutoksen suuruutta ei vielä kunnolla ymmärretä. Se vaikuttaa oleellisesti palveluiden järjestämiseen ja näkyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Maahanmuuttajat paikkaavat tilannetta
Timo Aron mukaan ilman kansainvälistymistä Helsingin seudun väestökehitys näyttäisi huomattavasti heikommalta. Kasvu perustuu pääosin vieraskielisen väestön tai vieraskielitaustaisen väestön kasvuun.
– Maahanmuuttajat ovat iältään nuorempia kuin kantaväestö. Joukossa on paljon lapsia, nuoria ja aikuisia, mikä pitää luonnollisen väestönkasvun korkeana suhteessa muuhun maahan.
Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla jo joka viides asukas on vieraskielinen. Janne Antikainen sanoo, että asumisen edullisempi hinta ja asuntojen hyvä saatavuus houkuttelevat maahanmuuttotaustaisia ihmisiä nyt myös pienempiin kuntiin.
– Pääkaupunkiseudun kunnille vieraskieliset asukkaat ovat olleet arkipäivää jo kaksi vuosikymmentä, mutta nyt heidän määränsä kasvaa kehyskunnissakin, Antikainen sanoo.
Todelliset kilpailijat löytyvät ulkomailta
Timo Aron mielestä Helsingin seudun kehitystä on entistä vaikeampaa verrata muuhun maahan.
– Alue on kaikilla keskeisillä tunnusluvuilla ylivertainen Suomessa. Todelliset verrokit löytyvätkin muista Itämeren piirin metropolialueista.
Helsingin seudun ykköskilpailija on Tukholman suuralue, mutta myös Kööpenhamina–Malmö, Oslo ja Göteborg kilpailevat Aron mukaan samassa sarjassa. Myös vahvassa nousussa olevia Tallinnaa ja Riikaa kannattaa pitää silmällä.
– Pahimpien kilpailijoiden sijaan puhuisin mieluummin parhaimmista kilpailijoista, sillä muista kaupungeista on myös paljon opittavaa.
Aron mielestä menestyminen kansainvälisessä kilpailussa edellyttää suomalaisen aluepolitiikan uudelleenarviointia, vaikka julkisten resurssin jakaminen maan eri osien välillä onkin poliittisesti sensitiivinen puheenaihe.
– En ole aivan varma, ymmärtävätkö kaikki Uudenmaan suurta roolia ja kuinka paljon pääkaupunkiseutua voidaan kupata suhteessa muuhun maahan kilpailukyvyn kärsimättä. Aluepolitiikka on sinänsä hyvä tapa torjua eriarvoistumista, mutta kasvavien alueiden siipiä ei saa leikata liikaa.
Väestötilastot paljastavat suurimman haasteen
Antikaisen ja Aron mielestä Uudenmaan suurin haaste 2020- ja 2030-luvuilla on osaavan työvoiman saatavuus. Se koskettaa entistä kipeämmin koko aluetta, kaikkia toimialoja ja kaiken kokoisia yrityksiä.
– Haasteen suuruuden näkee katsomalla väestötilastoja, Aro sanoo.
Syntyneiden lasten määrässä historiallisen alhainen pohja saavutettiin Suomessa vuonna 2019. Koronavuosina syntyvyys on kääntynyt hienoiseen nousuun, mutta suureen riemuun ei Aron mukaan aihetta.
Viime vuonna Suomessa syntyi vajaat 50 000 lasta, kun vielä vuosikymmen sitten vastaava luku oli noin 60 000.
– Osaavan työvoiman varmistaminen on ehdoton ykköskysymys, vaikka toki myös Helsingin seudun toimiva infra, liikennekysymykset ja asumisen hinta ovat tärkeitä alueen kehitykselle. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että kansainvälisesti kilpailukykyisestä osaamisesta pidetään huolta. Se edellyttää riittäviä satsauksia koulutukseen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, Antikainen listaa.
Hän huomauttaa, että Helsingin seutuun vaikuttavat myös globaalit trendit. Sellainen on esimerkiksi vihreä siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan, minkä toteuttamiseen on löydyttävä omaa osaamista.
– Elinkeinorakenteeseen voi vaikuttaa myös maailmalla nähtävissä oleva ilmiö, jossa tuotantoa palaa lähemmäs kotimarkkinoita. Näin voi tapahtua meilläkin, jos suomalaiset yritykset alkavat huoltovarmuuden varmistamiseksi siirtää valmistustaan takaisin kotimaahan.
Kasvava pakettiliikenne mullistaa logistiikan
Kauppakamarin visiotyöhön osallistuva liiketoimintajohtaja Tommi Kässi Posti Groupista sanoo, että keskeisin logistiikkaan vaikuttava muutosvoima on siirtyminen tuotanto-orientoituneesta maailmasta kuluttajakeskeiseen maailmaan. Se vaikuttaa oleellisesti myös Helsingin seudun logistiikka- ja liikenneratkaisuihin.
– Aiemmin logistiikassa vietiin lavallinen tavaraa paikasta A paikkaan B. Nyt yhä useampi toimitus menee suoraan kuluttajalle. Kuluttajan odotukset pitkälti määrittävät, millaisia malleja kuljetuksiin on tulevaisuudessa rakennettava, Kässi korostaa.
Suomessa kuljetettiin viime vuonna noin 112 miljoonaa pakettia, mutta nykyisellä vauhdilla määrä kaksinkertaistuu vuosikymmenen loppuun mennessä.
– Kasvu todennäköisesti jatkuu myös siitä eteenpäin. Se voi tarkoittaa, että vuonna 2050 pelkästään Helsingin alueella kuljetetaan 2–3 miljoonaa pakettia viikossa.
Tiiviisti rakennetuilla alueilla kuljetuksia ei voida kuitenkaan kasvattaa rajattomasti. Kässin mukaan iso kysymys on koteihin ja noutopisteisiin jaettavien toimitusten jakautuminen tulevaisuudessa.
– Monet Euroopan maat ovat siirtämässä painopistettä kotitoimituksista pakettiautomaatteihin, sillä ne skaalautuvat paremmin kasvavaan tarpeeseen.
Sujuva logistiikka vaatii yhteistyötä
Kässi huomauttaa, että logistiikkaverkoston on myös pystyttävä vastaamaan kuluttajien haluamiin toimitusnopeuksiin. Alle tunnin toimitukset lisääntyvät. Toisaalta iso volyymikasvu tulee seuraavana päivänä toimitettavista tilauksista.
Yksi ratkaisu kaupungeissa voisivat olla cityhubit, joihin kuorma-autoilla kuljetetut tavarat toimitetaan eteenpäin asiakkaille esimerkiksi polkupyörillä tai sähköskoottereilla.
Kässin mielestä myös vastuullisuus korostuu tulevissa logistiikkaratkaisuissa.
– Yhä useampi kuluttaja esimerkiksi edellyttää, että jakeluliikenne hoidetaan päästöttömillä ajoneuvoilla.
Tulevaan liittyy kuitenkin myös paljon epävarmuustekijöitä muun muassa nopean teknologisen kehityksen takia. Kässin mukaan tässä vaiheessa on esimerkiksi vaikea arvioida, missä määrin ilmatilaa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa drone-kuljetuksiin tai milloin autonomiset ajoneuvot alkavat yleistyä niin sanotun viimeisen mailin toimituksissa.
– Kasvava pakettiliikenne on otettava huomioon kaupunkisuunnittelussa ja liikennejärjestelyissä. Tässä tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä logistiikka-alan, tavaroiden lähettäjien ja julkisten toimijoiden välillä.
Kässin mielestä liikkeelle kannattaa lähteä perusasioista, joiden avulla kuljetuksia hoitaville varmistetaan mahdollisimman helpot ja suoraviivaiset reitit asiakkaiden luokse.
– Kaupungeissa voidaan esimerkiksi miettiä, kuinka paljon jakeluautot saavat hyödyntää bussikaistoja tai miten opasteita parantamalla kuljettaja löytää sujuvasti perille.
