Matkailu- ja ravintola-ala on korona-ajan suurimpia kärsijöitä, eikä Tuusulanjärven rannalla sijaitseva Hotelli Gustavelund tee tässä poikkeusta. Perheyhtiön toimitusjohtaja Antti Ropponen sanoo, että liiketoiminta on ajettu alas kolme kertaa kevään 2020 jälkeen.
– Meillä on jouduttu käymään kymmenen yt-neuvottelua. Normaaliaikoina viiden miljoonan euron liikevaihto on pudonnut alle puoleen, Ropponen kertoo.
Rajoitukset koronan leviämisen ehkäisemiseksi ovat olleet välttämättömiä, mutta hallituksen poukkoilevat päätökset ja viranomaisten sekavat määräykset ovat vaikeuttaneet Ropposen mielestä liiaksi alan yritysten liiketoimintaa.
– Lyhyellä aikavälillä tehtyihin päätöksiin ei ole ennätetty reagoida. Ravintolat on saatettu määrätä suljettaviksi viiden päivän päästä, mutta yt-neuvottelut vievät vähintään kuukauden.
Poukkoilevat päätökset ja viranomaisten sekavat määräykset ovat vaikeuttaneet Hotelli Gustavelundin toimitusjohtaja Antti Ropposen mielestä liiaksi alan yritysten liiketoimintaa.
Työvoiman saatavuudessa isoja haasteita
Yritysten ohella myös matkailu- ja ravintola-alan alan ammattilaisille tilanne on Ropposen mukaan sietämätön. Epävarman tilanteen pitkittymisen vuoksi moni onkin vaihtanut muihin töihin.
– Ei porukka jaksa odotella kotona töiden alkamista ja sitä, että heidät taas lomautetaan. Osa ymmärtää vaikean tilanteen, mutta osa saattaa jopa ajatella, että kyse on työnantajan kenkkuilusta.
Alasajojen ohella myös toiminnan uudelleen käynnistäminen tuo isoja haasteita, kun osaavaa työvoimaa tulisi saada taas riittävästi töihin lyhyellä varoitusajalla. Normaaliaikana Gustavelund työllistää 50 työntekijää.
– Rajoitusten höllennyttyä palvelujen kysyntä kasvaa rajusti, kun kaikki haluavat taas ravintolaan ja yritykset järjestää konferensseja.
Ehkä kaikkein eniten Ropposta harmittaa matkailu- ja ravintola-alan maineen kolhiutuminen. Korona-aikana huomion on vienyt juupas-eipäs-väittely olutkuppiloiden aukiolosta.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että suurin osa toimiala yrityksistä on toiminut vastuullisesti ja noudattanut tarkasti ohjeistuksia.
– Kohtelu ei ole ollut oikeudenmukaista. Gustavelund keskittyy kokousten ja konferenssien järjestämiseen, mutta meitä ovat koskeneet samat määräykset kuin olutbaarejakin.
Ropposen arvion mukaan kolhiintuneella maineella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia alan houkuttelevuuteen. Tilanteen parantamiseen on vaikea keksiä tepsiviä lääkkeitä.
– Jotenkin pitäisi saada läpi viestiä, että alalla on oikeasti kiinnostavia töitä tarjolla ja mahdollisuus kiinnostavaan urakehitykseen.
Ropposen mielestä pidemmällä aikavälillä on välttämätöntä, että palvelualoille saadaan uutta työvoimaa ulkomailta.
Omikronin leviäminen huolettaa
Joukkoliikennettä, tilausajoja ja taksiliikennettä hoitavalle Korsisaari-yhtiöille korona-ajan alku oli rankka, kun asiakaskato iski nurmijärveläisen perheyhtiön kaikkiin liiketoimintoihin.
Toimitusjohtaja Antti Korsisaari sanoo, että henkilöstön lomautukset, maksujärjestelyt rahoittajien kanssa ja julkinen tuki auttoivat pahimman yli. Kuljettajien töihin paluuta vauhditti Nesteen kanssa tehty sopimus työmatkaliikenteen hoitamisesta Porvoon jalostamolle.
– Normaaliin on kuitenkin vielä pitkä matka. Liikevaihto on pudonnut 30–40 prosenttia vuoden 2019 luvuista, Korsisaari arvioi.
Viime viikkoina suurimmaksi huolenaiheeksi on noussut työvoiman riittäminen, jos omikron-virusmuunnoksen leviäminen veisi kuljettajia sairaskirjoille.
– Linja-autonkuljettajien työvoimareserviä ei juurikaan ole. Huoli on yhteinen koko alalla.
Viime viikkoina suurimmaksi huolenaiheeksi on noussut työvoiman riittäminen, jos omikron-virusmuunnoksen leviäminen veisi kuljettajia sairaskirjoille, kuljetusalalle tarvittaisiin työvoimareserviä, Antti Korsisaari toteaa.
Kuljetusala tarvitsisi työvoimareserviä
Korsisaarella on ollut jo pitkään reservinä muissa ammateissa tai eläkkeellä toimivia kuljettajia, joita on saatu tarvittaessa tuuraajiksi. Haasteena kuitenkin on, että bussikuljettajien pätevyysvaatimukset ovat viime vuosina kiristyneet. Linja-autokortin lisäksi täytyy olla voimassa ammattipätevyys, jonka uusiminen edellyttää viiden vuoden välein tapahtuvaa jatkokoulutusta.
– Ammattipätevyyden päivittäminen maksaa helposti 500 euroa tai enemmän, Korsisaari toteaa.
Hänen mielestään pätevyysvaatimusten helpottaminen koronan kaltaisissa poikkeustilanteissa voisi auttaa kuljettajien riittävyyden varmistamisessa.
– Eli vähän samaan tapaan kuin on keskusteltu, millä edellytyksillä eläkkeellä olevat hoitajat voivat hoitaa rokotuksia. Näitä asioita tulisi miettiä ennakkoon ja muuttaa lainsäädäntöä ennen kuin ongelma on käsissä.
Myös taksiliikenteessä osaavan työvoiman saatavuus uhkaa hidastaa alan toipumista. Taksinkuljettajan ajolupa on varsin helppo hankkia, mutta lisäksi taksikeskukset edellyttävät kuljettajilta oman koulutuksen ja kokeen läpäisyä.
– Tästä on tullut iso pullonkaula, kun koulutuksia ei ole korona-aikana järjestetty, vaikka halukkaita olisi tulossa töihin. Taksi Helsinki on ratkaissut asian joustavasti etäkoulutuksella.
