Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 työikäistä diplomi-insinööriä ja 115 000 insinööriä, joilla on merkittävä rooli maamme taloudellisen hyvinvoinnin luomisessa ja ylläpidossa. Tämä tekniikan ammattilaisten joukko vastaa yhteiskunnan teknologisen rakenteen ja uusien teknologioiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta.
Insinöörien ammattikunnan kasvu on ollut osa suomalaisen yhteiskunnan 1900-luvun yleistä teknistymiskehitystä. 1960-luvulla insinöörien ja diplomi-insinöörien koulutusmääriä ryhdyttiin kasvattamaan vastauksena jatkuvaan insinööripulaan.
Nokia-klusterin kasvu synnytti Suomeen jatkuvan tarpeen uusille insinööreille ja diplomi-insinööreille. Teollisuuden vaatimuksesta yhteiskunta vastasi tarpeeseen muuntokoulutuksella ja kasvattamalla korkeakoulujen aloituspaikkamääriä. Yliopistoista valmistuikin ennätyksellisen suuri joukko uusia osaajia juuri siinä vaiheessa, kun Nokian kasvu oli jo pysähtynyt.
Parhaimmillaan Suomi oli OECD-maiden kärjessä insinöörien ja arkkitehtien valmistumismäärissä. 2000-luvulla emme enää erotu kansainvälisesti poikkeuksellisen aktiivisena insinöörien kouluttajana.
Yhdeksän kymmenestä tekniikan alan opiskelijasta on edelleen suomalaisia. Muiden maiden kansalaisten osuus on viime vuosina kasvanut hitaasti mutta tasaisesti.
Insinööriliiton ja tekniikan alan akateemisten yhteisen kyselytutkimuksen mukaan opiskelijoissa on edustettuna yli 70 eri kansalaisuutta. Kyselyyn on vastannut 1044 ulkomaista opiskelijaa.
Insinöörien työttömyys lisääntyi vuoden aikana kaikilla alueilla Suomessa. Määrällisesti eniten työttömyys lisääntyi Uudellamaalla ja suhteellisesti eniten Pohjois-Savossa. Vähiten työttömiä on ikäluokassa 40-44 vuotta (3,1 %) ja eniten 60-64 vuotta (12,3 %).
