Yleisin tapa arvioida yhteisöverotuksen kansainvälistä kilpailukykyä on yhteisöverokanta. Suomen 20 prosentin yhteisöverokanta on hyvin lähellä EU-valtioiden keskiarvoa, joka on noin 21 prosenttia. Suomen yhteisöverokannan kilpailukykyisyys on kuitenkin pudonnut radikaalisti vuodesta 2014, jolloin yhteisöverokanta alennettiin 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Tuolloin EU:n keskiarvo oli vielä noin 27 prosenttia.
Yhteisöverokantojen yleinen aleneminen on tehnyt verokannalla kilpailemisesta aiempaa hankalampaa. EU:n alimmat yhteisöverokannat ovat kaukana Suomen ulottumattomissa: Irlanti (12,5 %) ja Unkari (9 %). Toisaalta viime aikoina on nähty myös yhteisöverokannan nostoja. Esimerkiksi entinen EU-jäsen Iso-Britannia nosti verokantansa 19 prosentista 25 prosenttiin vuonna 2023 ja Viro nostaa omansa 20:stä 22 prosenttiin ensi vuonna.
Kymmenen vuoden aikana EU-jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yksimielisesti ennennäkemättömän määrän yhteisöverotusta ja verotietojen raportointia koskevia direktiivejä.
Erityisesti suurten valtioiden ajama kiristyvä valtiontukikilpailu investoinneista sekä suorin tuin että verokannustimin on yhteisöverokantojen laskua merkittävämpi uhka pienille valtioille. Orpon hallitus teki rohkean päätöksen vastata kilpailuun ottamalla käyttöön määräaikainen puhtaan siirtymän investointien verokannustin. Kannustimen ideana on, että tietty osa, esimerkiksi 20 prosenttia, investoinnin kuluista voidaan hyvittää voitoista suoritettavaa yhteisöveroa vastaan. Kaavailtu hankekohtainen verohyödyn enimmäismäärä on peräti 150 miljoonaa euroa, jota voidaan pitää poikkeuksellisen suurena verokannustimena Suomessa.
OECD:sta ja EU:sta viimeisen vuosikymmenen aikana tullut verosääntelytulva on monimutkaistanut Suomen yritysverotusta merkittävästi siitä, mihin on aiemmin totuttu. Edeltävän kymmenen vuoden aikana EU-jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yksimielisesti ennennäkemättömän määrän yhteisöverotusta ja verotietojen raportointia koskevia direktiivejä. Merkittävimpiä näistä ovat vuonna 2016 hyväksytyt veronkiertodirektiivi ja maakohtaisten verotietojen raportointidirektiivi sekä viimeisimpänä tämän vuoden alussa voimaan tullut globaali minimivero -direktiivi. Suurin osa direktiiveistä perustuu OECD:n tasolla valmisteltuun sääntelyyn, jonka toimeenpanemisessa EU on ollut eturintamassa.
Lisääntynyt sääntelytaakka on kohdistunut erityisesti suuriin kansainvälisesti toimiviin konserneihin, mutta pienemmätkään yritykset eivät ole täysin kansainväliseltä lisäsääntelyltä välttyneet. Toivottavaa on, että EU-parlamenttivaalien jälkeinen komissio keskittyisi lisäsääntelyn sijaan yritysverotusta koskevan EU-lainsäädännön vaikutusarviointiin ja päällekkäisen sääntelyn karsimiseen. Muussa tapauksessa yritysverotuksen kasvava ylisääntely voi jo uhata paitsi Suomen niin koko EU:n kilpailukykyä.
Tomi Viitala
johtava veroasiantuntija
Keskuskauppakamari
X (twitter): @TomiJViitala
