Filosofi Esa Saarinen on positiivisen johtamisen puolestapuhuja, mutta yksioikoisten oppien sijaan hän on halunnut aina herättää ajatuksia ja innostaa luomaan yhteistä hyvää.
Filosofi ja emeritusprofessori Esa Saarinen tunnetaan värikkäänä kulttuurivaikuttajana ja suosittuna luennoitsijana, mutta lisäksi hän on tehnyt pitkän uran suomalaisen yritys- ja johtamiskulttuurin kehittämisessä. Tästä arvokkaasta työstä Helsingin seudun kauppakamari luovutti Saariselle joulukuussa Kultaisen elämäntyömerkin.
Filosofin yhteistyö yritysten kanssa alkoi vuonna 1988, kun Enston perustaja Ensio Miettinen oli lukenut Saarisen kirjan ja pyysi häntä keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
– Pyyntö oli minusta ällistyttävä. Olin ajatellut, että uutta kulttuuria luodaan ensisijaisesti kulttuurin tekijöiden toimesta, ei yrityksissä. Yhteistyö Ension kanssa muutti käsitykseni.
Saarinen alkoi paneutua tarkemmin ihmislähtöiseen johtamiseen ja yrityskulttuuriin. Toinen merkittävä asia oli ystävystyminen Nokian toimitusjohtajana aloittaneen Jorma Ollilan kanssa. Alkoi tiivis yhteistyö yhtiön kanssa.
– Nokian nousu vahvisti uskoani ihmislähtöiseen yritysotteeseen, joka ammensi suomalaisesta mutkattomasta yhteistyö- ja rehtiyskyvykkyydestä. Se tarkoitti vaistomaista tasavertaisuutta ja halua edetä yhdessä kohti tuloksia.
Ajattelemisen aihetta, ei valmiita oppeja
Vuonna 2001 Saarinen siirtyi Teknilliseen korkeakouluun, josta tuli osa Aalto-yliopistoa. Kahden vuosikymmenen aikana hänen luennoilleen osallistui yli 6000 opiskelijaa ja tulevaisuuden johtajaa. Hän on ahkera yrityspuhuja, mitä jatkaa edelleen.
Saarisella on ollut kiistämättä tärkeä rooli suomalaisen yrityskulttuurin viemisessä kohti avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Hän on kuitenkin itse varovainen arvioimaan luentojensa vaikutuksia.
– Muutos tapahtuu ihmisen sisällä ja edellyttää ihmisen oman valinnan. On rohkaisevaa, että vuorovaikutuksen, yrityskulttuurin ja hengenrakentamisen teemat tunnustetaan yhä laajemmin. Numero- ja koneistolähtöinen ote kutistaa inhimillisyyden tilaa, mutta sen liekki on elintärkeä.
Esa Saarinen korostaa, että hän on aina pyrkinyt antamaan ihmisille ajattelemisen aihetta, ei saarnaamaan tai tyrkyttämään valmiita oppeja.
– En hae selvää suoraa vaikuttavuutta. Pikemminkin olen yrittänyt luoda ympäristöjä, jossa osallistujalla on mahdollisuus avautua oman ajattelunsa ihmeelle ja tajuta syvemmin kokonaisuus, johon ihmisenä kuuluu.
Huipputulokseen tarvitaan toisista välittämistä
Suurin ongelma Saarisen mielestä on, että välittömät suoritusasiat hypnotisoivat mielen. Yrityksissä ajattelua hallitsevat herkästi liian kapea-alaiset tulosmittarit. Talousluvuista on houkuttelevaa puhua ongelmien lähteenä ja tavoitteita asetettaessa. Inhimillistä kehitystä on vaikea mitata, minkä vuoksi sen vaaliminen helposti unohtuu. Saarinen harmittelee, että syvällisempi pohdinta on informaatiotulvassa entistä hankalampaa.
– Ajatustutkallemme tulee ärsykkeitä kirjaimellisesti joka hetki. Seurauksena on reaktiivista ryntäilyä ja tehoeleitä. Inhimillinen ajattelu vaatii tilaa, jota tulee varjella.
Työpaikalla tulisi Saarisen mielestä tunnustaa, että ihminen on yhteisöllinen olento, jonka toimintaa ohjaavat tunteet. Ne ovat väylä organisaation parempaan tuottavuuteen.
– Korkean keskinäisen riippuvuuden ympäristöissä huipputulokset ovat mahdollisia vain, kun ihmiset aistivat, että heistä välitetään.
Esa Saarinen, 68
Koulutus: Filosofian tohtori 1978 (teoreettinen filosofia)
Työura:
– Helsingin yliopistossa 1973–1999 muun muassa filosofian tuntiopettaja, assistentti, yliassistentti ja vt. professori
– Teknillisen korkeakoulun/Aalto-yliopiston professori 2002–2021, opetusala soveltava filosofia ja luova ongelmanratkaisu
– Muutostehdas Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen 1989–
Harrastukset: Kävely ja ajattelu
Motto: Jokaisessa ihmisessä on enemmän hyvää kuin mitä päälle näkyy