vuosilomalain muutokset, lisävapaapäivät, lomanmääräytymisvuoden, vuosilomaa Neuvontapalvelut

Vuosilomalain muutos 1.4.2019 – vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät

Eduskunta on hyväksynyt vuosilomalain muutokset ja ne tulevat voimaan 1.4.2019. Niitä sovelletaan 1.4.2019 alkavan lomanmääräytymisvuoden lomaoikeuteen, mutta ne voivat kuitenkin tulla sovellettaviksi lomakorvauksen laskennassa jo vuonna 2019.
Kirsi Parnila
FacebookTwitterLinkedIn

Muutosten myötä työntekijälle tulee oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin siltä osin, kuin työntekijän täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsema vuosiloma alittaa 24 päivää sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi (VLL 7 a §).

Työntekijä voi siten saada lisävapaapäiviä, jos hän ei ole ansainnut vuosilomaa vähintään neljää viikkoa lomanmääräytymisvuoden aikana ja syy siihen on sairauspoissaolo tai lääkinnällinen kuntoutus.

Jos työntekijä jo työssäoloajan tai työssäoloon rinnastettavan ajan perusteella on kuitenkin ansainnut vuosilomaa vähintään 24 päivää täydeltä lomanmääräytymisvuodelta, säännöstä ei ole tarpeen soveltaa. Merkitystä ei ole sillä, onko 24 päivää ansaittu vuosilomalain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella.

Jos työsuhde on päättynyt kesken lomanmääräytymisvuoden, työntekijällä on pykälän mukaan oikeus sairaus- tai kuntoutuspoissaoloaikaa vastaavaan osaan 24 päivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poissaoloaikaan sijoittuvien kalenteripäivien määrä jaetaan lomanmääräytymisvuoden kalenteripäivillä ja kerrotaan 24:llä.

Oikeutta lisävapaapäiviin ei ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta.

Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Tällaisen työskentelyjakson jälkeen 12 kuukauden laskeminen alkaa uudelleen sen jälkeen alkavan sairaus- tai kuntoutuspoissaolon johdosta.

Yhdenjaksoisuuden määrittelyssä merkityksellistä on työkyvyttömyyden keskeytyksetön jatkuminen, ei diagnoosi. Vuosiloman sijoittaminen päällekkäin sairausloman kanssa ei katkaise sairausjakson yhdenjaksoisuutta, ei myöskään osasairauspäiväraha tai sairausloman kanssa päällekkäinen perhevapaa.

Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus.

Korvaus ei siis ole vuosilomapalkkaa, eikä siitä makseta työehtosopimuksen mukaista lomarahaa, jollei toisin ole sovittu. Korvauksen perusteena on lisävapaapäivien pitämisen alkamishetken mukainen palkka. Korvauksessa otetaan huomioon palkanosat, jotka liittyvät luonnostaan työntekijälle työsopimuksen nojalla kuuluvien työtehtävien suorittamiseen, työntekijän ammatilliseen ja henkilökohtaiseen asemaan liittyvät kokonaispalkan osat, kuten esimiesasemaan, palvelusajan pituuteen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvät lisät sekä luontoisedut.

Lisävapaapäivät annetaan samalla tavalla kuin vuosiloma.

Lisävapaapäiviä kuluu siis lähtökohtaisesti kuusi päivää viikossa ja niitä on oikeus siirtää sopimalla ja ne on oikeus siirtää työkyvyttömyyden johdosta kuten vuosiloma. Lisävapaapäivät on työnantajan määrääminä annettava siten, että yhteensä 24 päivää niistä sijoittuu lomakaudelle ja vähintään yksi jakso on 12 arkipäivän pituinen.

Vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät eivät ole vuosilomaa eivätkä työssäolonveroista aikaa.

Niiden ajalta ei siis kerry uutta vuosilomaa. Koska vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät eivät ole vuosilomaa, on vuosilomat ja lisävapaapäivät pidettävä erillään vuosilomakirjanpidossa.

Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman antamisajankohtaa muutetaan

Kesä- ja talviloma on jatkossa annettava viimeistään lomakautta seuraavan kalenterivuoden päättymiseen mennessä, jollei kesälomaa voida antaa lomakaudella. Kesälomaa ei siis enää voida korvata lomakorvauksella sen kalenterivuoden lopussa, jolle lomakausi sijoittuu. Tämä koskee myös lisävapaapäiviä.