Ennakointikamarissa ennakointikamarin Porvoon tulevaisuutta, tulevaisuuden työelämään, tulevaisuuteen, tulevaisuudessa, osaamishaasteita, osaamistarpeet, osaamista, osaamistarpeiden, osaamista, substanssiosaamista, osaamisen, Ajankohtaista, Vaikuttaminen, Yritykset

Porvoon Ennakointikamarissa piirrettiin uusia urapolkuja

Tuumasta toimeen, sillä tulevaisuutta rakennetaan tässä ja nyt. Tämä viesti nousi selkeästi esiin tiistaina Porvoon taidetehtaalla, jossa piirrettiin kuvaa itäisen Uudenmaan tulevien vuosien osaamishaasteista.
Timo Sormunen
Stephanie van Rossum
FacebookTwitterLinkedIn

Duunarista dosentiksi? Kyseinen urapolku on ollut Suomen koulutusjärjestelmän ansiosta aina mahdollinen, mutta toteutunut lopulta varsin harvojen kohdalla.

Tänä päivänä asetelma alkaa olla kuitenkin tyystin toinen. Työelämän ja yritysten osaamistarpeet muuttuvat entistä nopeammassa tahdissa ja omaa osaamista on pystyttävä päivittämään jatkuvasti. Tähän haasteeseen on myös meikäläisen koulutusjärjestelmän pystyttävä reagoimaan nykyistä paremmin.

Siinä yksi iso pähkinä, jota pureskeltiin tiistaina 12. marraskuuta Porvoon taidetehtaalla Ennakointikamarin seminaarissa ja etenkin sen asiantuntijapaneelissa.

Moderaattorina toiminut toimittaja Tero Karhu penäsikin heti paneelin aluksi hoiva-alan ammattiliitto SuPerin asiantuntija Soili Nevalalta, opetusneuvos Mari Pastila-Eklundilta, professori Kirsti Lonkalta, Borealis Polymersin HR Business Partner Martina Haglundilta sekä koulutusyhtiö Careeria edustaneilta Sari Gustafssonilta ja Marko Sinkkoselta, millä tolalla osaamistarpeiden ennakointi itäisellä Uudellamaalla lopulta on.

 

Porvoon Ennakointikamarissa piirrettiin uusia urapolkuja

Konkretiaa kaivataan

Yleistuntumaksi jäi, että yhteydenpitoa yritysten ja oppilaitosten välillä on, mutta se ei konkretisoidu riittävästi kummallakaan puolella pöytää.

– Jos tälle ennakoinnille pitää joku arvosana antaa, niin olkoon kutonen, Careerian toimitusjohtaja Gustafsson totesi.

Taustalla on toisaalta myös puhdasta tiedonpuutetta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Mari Pastila-Eklundin mukaan yritykset eivät välttämättä ole riittävästi kartalla jo tarjolla olevista koulutusmahdollisuuksista.

– Myös monet oppilaitokset puolestaan pitäytyvät vanhoissa malleissa, vaikka nykyiset säädökset mahdollistaisivat hyvinkin joustavan, yrityslähtöisen ja tarpeisiin vastaavan koulutustarjonnan, Eklund harmitteli.

Professori Kirsti Lonka kannustikin yrityksiä ottamaan rohkeasti yhteyttä oppilaitoksiin esimerkiksi erilaisten projektitöiden tiimoilta. Tätä kautta saadaan suoria kontakteja nuorempaan osaajapolveen ja opitaan samalla uutta itsekin.

Hoiva-ala kaipaa miehiä ja maineenpalautusta

Hoiva-alalla päällimmäisenä murheena on SuPerin Soili Nevalan mukaan se, että osaajat ovat jo nyt vähissä eikä heitä valmistu oppilaitoksistakaan riittävästi.

– Hoito- ja hoiva-alan maine on nuorison ja ammatinvaihtoa miettivien keskuudessa jo niin heikko, että osa koulutuspaikoista jää täyttämättä, Nevala totesi.

Nevalan tilannepäivitys kirvoittikin vilkkaan keskustelun koko työelämän nykymenosta ja siitä mielikuvasta, joka eri toimialoista nuorille välittyy esimerkiksi uutisoinnin kautta.

– On ihan selvää, ettei johonkin toimialaan liittyvä synkkä ja raskas yleiskuva lisää sen houkuttavuutta, Gustafsson muistutti.

Careerian yritysyhteistyöstä vastaava asiakaspäällikkö Marko Sinkkonen huomautti nuorten olevan muutenkin selvästi tarkempia yritysten mainemielikuvasta.

– Työpaikoilta vaaditaan vastuullisuutta muun muassa ympäristö- ja ilmastoasioissa. Myös johtamisen ja työilmapiirin on oltava kunnossa. Monet takavuosien unelmatyöpaikat voivat näillä kriteereillä pudota nopeasti kauas kärjestä, Sinkkonen muistutti.

Lonkan mielestä suomalainen työelämä on edelleen liian eriytynyttä miesten ja naisten ammatteihin.

– Olisi todella hienoa saada esimerkkejä, kuinka ex-paperimies on kouluttautunut lähihoitajaksi. Samalla tavalla meidän on saatava lisää naisia teknisille aloille ja DI-koulutukseen, Lonka totesi.

SuPerin Nevala oli samaa mieltä.

– Meidän alalla miesten osuus on vain yhden prosentin luokkaa ja heitä tarvittaisiin kipeästi lisää, hän muistutti.

Borealis Polymersin Martina Haglund muistutti myös, että opiskelijoilla on oltava riittävää perustaso-osaamista, ennen kuin he tulevat työpaikalle. Hän kehotti oppilaitoksia myös hyödyntämään yritysten substanssiosaamista opetuksessa sekä tuomaan lisää pedagogista osaamista työpaikoille win-win -periaatteella.

Työura on uuden oppimista

Tästä keskustelu liukui tulevaisuuden työelämään, joka kaikkien panelistien mukaan tulee tarjoamaan yhden suoran uraputken sijaan entistä polveilevamman ja eri ammattien kautta kulkevan taipaleen eteenpäin.

Esimerkiksi nykyinen opiskelijapolvi voi työuransa aikana ehtiä oppimaan puolenkymmentä eri ammattia, osa selvästi tätäkin enemmän. Se kuitenkin edellyttää, että uutta on voitava opiskella paitsi perinteisinä tutkintoina myös oman työn ohessa ja sopivan pieninä palasina.

– Nuorilta ja heidän vanhemmilta tämä muutos edellyttää ymmärrystä siitä, ettei kannata siiloutua yhteen koulutusvaihtoehtoon. Haluttuun maaliin voi päästä muutakin ja ehkäpä vielä parempaa reittiä kuin perinteisen opintoputken ja maisterintutkinnon kautta, Lonka muistutti.

Virheiden pelko jarruttaa uuden oppimista

Porvoon Ennakointikamarissa piirrettiin uusia urapolkuja 2Paneelin alustuksina kuultiin toimittaja Tero Karhua, Helsingin yliopiston professoria Kirsti Lonkaa sekä kaupunkitutkimus TA:n asiantuntijan Seppo Laaksoa.

Tero Karhu kannusti kuulijoita optimistiseen asenteeseen uuden oppimisen suhteen. Olemme usein haluttomia oppimaan uutta, koska pelkäämme virheitä ja silmätikuksi joutumista.

– Jokainen meistä voi oppia mitä vain, mutta kukaan ei ole täydellinen. Siksi on tärkeää oppia sietämään myös virheitä. Minäkin olen viestintäalalla, vaikka pelasin ennen jalkapalloa, Karhu vitsaili.

Kirsti Lonkan mielestä me suomalaiset olemme jämähtäneet viime vuosina liiaksi tuttuun ja turvalliseen. Eteenpäin päästään kuitenkin vain yrityksen, erehdyksen ja oppimisen kautta.

Muistelemme mieluusti tuohivirsuja, talvisotaa ja Nokiaa, vaikka pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Moni meistä on esimerkiksi jo siirtynyt paperikalenterista sähköiseen. Suomi kuitenkin käyttää edelleen molempia eli tarraamme uuteen, mutta emme osaa irtautua vanhasta, Lonka vertasi.

Yksi esimerkki löytyi myös opetusmaailmasta, jossa uudet opetussuunnitelmat ja avoimet oppimisympäristöt ovat herättäneet täällä kotimaassa kovasti keskustelua – ja paljon myös kriittisiä äänenpainoja.

– Tuntuu välillä kummalliselta, että näistä uusista malleista ollaan paljon innostuneempia ulkomailla kuin täällä koti-Suomessa, hän harmitteli.

Itä-Uusimaa hyötyy pk-seudun vedosta

Uusimaan kasvuvauhti on ollut kuluvalla vuosikymmenellä selvästi muuta Suomea nopeampi ja se pysyy ennusteiden mukaan plussalla myös 2030-luvulla. Samalla aikavälillä syntyy myös noin 90 000 uutta työpaikkaa.

Porvoon Ennakointikamarissa piirrettiin uusia urapolkuja 4Tästä vauhdista on saanut oman siivunsa myös itäinen Uusimaa, muistutti Kaupunkitutkimus TA:n toimitusjohtaja Seppo Laakso.

– Noin neljännes alueen työvoimasta käy töissä pk-seudulla, mutta virtaa on toki myös tännepäin, Laakso totesi.

Haasteena on kuitenkin ikääntyminen. Tulevien kymmenen vuoden aikana jättäytyy eläkkeelle noin 165 000 käsiparia ja mikäli talouskasvu jatkuu likimain nykytahtia, tarvitaan tämän työvoimavajeen paikkaajaksi Uudellemaalle yli 250 000 uutta osaajaa.

Se edellyttää heikentyvien syntyvyyslukujen keskellä entistä kovempaa muuttovirtaa paitsi muualta Suomesta myös ulkomailta. Myös yli 60-vuotiaiden ja vajaatyökykyisten työllisyysastetta on nostettava.

Osaajapula korostuu Laakson mukaan etenkin asiantuntijatehtävissä. Tulevien vuosien kasvualoiksi hän listasi muun muassa informaatioteknologian, rahoitusalan sekä liike-elämän palvelut. Töitä riittää tulevaisuudessa myös julkishallinnossa ja väestön ikääntyessä terveydenhuollossa.

Borealis Polymersin HR Business Partner Martina Haglund päätti seminaarin oivalliseen kiteytykseen: ”Olemme keskeneräisiä kaikki. Vastuu osaamisen kehittämisestä on meillä kaikilla ja menestyminen tehdään yhdessä!”


Lue myös:

Miksi aikuisen ihmisen on niin
vaikea oppia (tai haluta oppia) uutta?

Miksi aikuisen ihmisen on niin vaikea oppia (tai haluta oppia) uutta?